Ajankohtaista   Matkailu  Palvelut   Kallioranta Yhteys Muistoja  


Historiaa





Karunan Kynttilä 2011

Unikeot Karunassa

Luonnonkaunis Karuna. Juttu Uudessa Aurassa vuodelta 1954.

Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY.

Lotta Svärd Karunan osasto 1921-1944 on Jorma Mäkelän kirjoittamasta kirjasta vuodelta 2007.

Karunassa nähtiin postitalon pommittajat. Karunalainen Sally Oksanen Turun Radion haastateltavana.

Sandön meritaistelu 200 vuotta -tapahtuman sivuille.

Oodi Karunalle Runo Inkeri Lallukan kirjasta Sieltä ja täältä. Julkaistu 2003.


Löklahden(1) rannalle kohosi komea talo - 120 vuotta sitten
Karunaan rakennetaan ensimmäinen kansakoulu
Karunan kuntakokouksessa(2) oli jo vuonna 1874 keskusteltu kansakoulun rakentamisesta, mutta päätöstä ei saatu aikaan. Vähitellen ajatukset koulun rakentamisesta voimistuivat. Vuoden 1876 kuntakokous päätti käyttää valtiolta saadut viinaverorahat(3) koulun alkurahastoksi, jota kartutettiin vuosittain viinaverotuloilla. Päätös koulun rakentamisesta eteni hitaasti, koska suunnitelmissa oli myös rakentaa kunnalle oma kokoustalo.


Ensimmäisen kansakoulun perustaminen herätettiin todenteolla kuntakokouksessa maaliskuun 13 p. 1882. Asian puolesta ja vastaan keskusteltiin vilkkaasti. Talolliset(4) olivat pääasiassa hanketta vastaan, ja kartanonomistajat ja säätyläiset(5) puolustivat koulun perustamista. Asiasta äänestettiin, ja koulu päätettiin perustaa 13 äänestäjän 155 äänellä 12 äänestäjän 72 ääntä vastaan. Koulua kannattaneiden joukosta valittiin toimikunta viemään hanketta eteenpäin: apteekkari H.A. Wibell, kappalainen Otto Pihl, maakauppias Carl Nordling Timbölestä (Timari), Alfred Wikström ja talollinen Carl Lundström Lemmisistä.


Toimikunta esitti marraskuun 1882 kuntakouksessa, että Kärkkisten kartanon maalla, Löklahden rannalla, oleva paikka olisi sopiva koululle. Karunan kunta osti tontin Kärkkisten kartanon omistajalta Isak Isakssonilta(6) 2500 markalla. Tontti oli mäellä meren rannalla käsittäen kauniin koivupuiston ja 2 tynnyrinalaa(7) peltoa, saaden kiinteistörekisterissä nimen Björkudden (Koivuniemi).


Piirustusten, laskelmien ja rakennustarvikkeiden hankinta vei aikaa. Kansakoulun rakennustyöt pääsivät alkuun vasta keväällä 1885. Rakentamista hidasti rakennusaineiden puute ja huonosti tehty kivijalka, jota jouduttiin korjaamaan. Vauhtiin päästyään rakennustyöt etenivät nopeasti, ja syyskuussa 1885 koulurakennus oli valmis lopputarkastusta varten. Tarkastuksen suoritti lokakuun 9. päivänä rakennusmestari Leander Wiklund, joka velvoitti urakoitsija Lundqvistia korjaamaan havaitut puutteet. Koulun maalaus ja muut viimeistelytyöt sekä talousrakennukset saatiin valmiiksi samanaikaisesti, kun kouluopetus alkoi kaksikielisenä 18. päivä tammikuuta 1886, vuotta ennen kuin Sauvossa. Ensimmäinen opettaja oli Eine Blom Jyväskylästä. Ensi kuukausien aikana oppilaita ilmoittautui 87, joista 3:lla äidinkielenä ruotsi.


Kansakoulu loppuu. Rakennus myydään Kärkkisten kartanolle
Koulun oppilasluku lisääntyi, koulumatkat olivat pitkät ja hankalat, koska meri halkaisee pitäjän. Kuntakokous teki vuonna 1905 päätöksen rakentaa uuden koulun sekä Kasklahteen että Torikkaan. Näissä kouluissa opetus alkoi vuoden 1905 lopulla ja vuoden 1906 alussa. Ja näin vanha koulutalo myytiin kunnalle tarpeettomana, Kärkkisten kartanolle huvilaksi.


Suojeluskunta pelastaa rakennuksen takaisin
Karunassa suojeluskunta toimi vilkkaasti. Kuntalaiset ja manttaalikunnat tukivat suojeluskunnan toimintaa. Vuonna 1923 kuntalaisten yhteisvoimin suojeluskunta osti rakennuksen Kärkkisten kartanolta Suojeluskuntataloksi ja valistusseurojen taloksi. Suojeluskunta järjesti monia arpajaisia saadakseen talovelat maksetuksi vuonna 1935. Puhuttiin yleisesti: "Mennään Talolle".


Suojeluskunta lahjoittaa talon kunnalle. Urheiluseuratoiminta alkaa
Suojeluskunnat lakkautettiin sodan jälkeen. Ennen lakkauttamistaan Karunan suojeluskunta lahjoitti talonsa kunnalle urheilutaloksi. Vuonna 1945 perustettu Karunan Urheilijat alkoi hallinnoida taloa, Urheilutaloa, myös muut yhdistykset kokoontuivat talolla.


Tanssilava rakennetaan
Toimintansa tukemiseksi Karunan Urheilijat ja Maaseudun nuorten liitto(8) järjestivät huvitilaisuuksia, ja kalliolle rakennettiin tanssilava vuonna 1960, johon varat oli saatu lahjoituksina suunnitelmissa olleen hyppyrimäen teon kariuduttua. Lavan rakensivat karunalaiset puusepät Keijo Sundberg, Olof Paimento ja Aarne Kaire. Nuoret rakensivat talkoilla lavalle katon 1960-luvun alkupuolella. Nuorisotalo-nimeä alettiin käyttää.


Kirjasto rakennetaan. Terassi tehdään
Urheilutalo siirtyi Sauvon kunnan omistukseen kuntaliitoksessa vuonna 1969. Kirjastoa varten rakennettiin vuonna 1975 lisäsiipi, joka valitettavasti pilaa rakennuksen alkuperäisen tyylin. Kallioranta-nimi alkoi myös esiintyä kuvaten taloa tontteineen. Karunan Urheilijat rakensivat 1990-luvulla talon taakse merelle päin terassin ja salista uloskäynnin terassille.


Kirjasto lopetetaan. Talo remontoidaan
Karunan kirjasto loppui vuonna 2004, jolloin Sauvon kirkonkylään valmistui uusi kirjasto. Vuosina 2004 - 2006 Karunan Urheilijat teki perusteellisen korjauksen rakennuksen sisätiloihin. Entisen kirjaston tiloihin rakennettiin kokoutila 50 hengelle, työhuone, WC ja säilytyskomero. Kokoustilasta on uloskäynti terassille. Historiallinen, kaunis juhlatila tanssilavoineen on parhaimmillaan juhlien ja tanssien järjestämiseen.


Lisää historiatietoja
Hyvät lukijat: Jos teillä on rakennukseen liittyvää tietoa ja kuvia, kyläyhdistys ottaa ne ilolla vastaa saadakseen täydennystä rakennuksen historiatietoihin.


(1) Rantolan salmessa oleva pieni lahdenpoukama. Nimi mainitaan vuoden 1882 kuntakokouspöytäkirjassa.
(2) kokous hoiti ja päätti yhteiskunnallisista asioista, mm. verotuksesta, terveyden- ja vaivaisenhoidosta, kunnan rakennuksista, maanteistä jne.
(3) Vuodesta 1874 lähtien kunnat saivat paloviinan valmistusverontuotosta valtiolta avustusta ”yleishyödyllisiin tarpeisiin”.
(4) maata omistava talonpoika, tilallinen
(5) mm. virkamiehet, pappit, lukkarit, kanttorit, apteekkarit, kauppiaat
(6) Isak Isaksson osti Kärkkisten kartanon huutokaupassa. Hän tuli vaatimattomana leskimiehenä tuohikontteineen ja rahoineen Piikkiön Saksalta. Isakin hauta on Karunan hautausmaalla (rautaristi), vanhan hautausmaan pääkäytävän alkupäässä oikealla puolella hautakappelin jälkeen.
(7) 0,49 hehtaaria
(8) nyk. keskustanuoret


Teksti: Leena Oksanen
Lähteet: Sauvon historia II
Uusi Aura vuodelta 1924
Sauvon museon arkisto



Vanhaa suojeluskuntatalon seinää. Lottien varuskurssin osallistujat vuonna 1943. Kuva Helga Himberg.



200 vuotta ruudin kärystä Karunasta
Heinäkuun ja elokuun vaihteessa tulee kuluneeksi tasan 200 v. Karunan vesillä käydyistä Suomen Sodan taisteluista. Tapahtuman taustat täällä käydyille taisteluille juontavat juurensa Suomen Sodassa ruotsalaisten (ja etenkin kuningas Kustaa IV Adolfin ideoimasta) ”taktiikasta” jonka peruslähtökohta oli se että sodan sytyttyä talvella, ja meren ollessa vielä jäässä, ei ollut mahdollista saada Ruotsin pääarmeijaa avuksi talvioloihin. Täten Suomessa olevan pienen armeijan piti kuninkaan määräyksestä aluksi vetäytyä pohjoiseen, ja tarkoituksena oli että kesällä Ruotsista saapuisi Etelä-Suomeen Ruotsin pääarmeija ja joka nousisi täällä maihin ja jonka avuksi pohjoiseen vetäytynyt joukko saapuisi sitten taistellen. Strategia ei ollut kuitenkaan missään mielessä onnistunut, sillä vaikka pohjoiseen vetäytynyt armeija pääsikin etenemään Pohjanmaalle kesän kuluessa, niin Ruotsin armeija ei koskaan päässyt enää takaisin Etelä-Suomen maankamaralle pysyvästi. Ensimmäinen iso yritys oli 1808 kesäkuussa Kaarinassa Ala-Lemun kohdalla suoritettu maihinnousu, joka päättyi ruotsalaisten tappioon. Seuraavan kerran suurempi yhteenotto saaristosodassa käytiinkin sitten kotoisilla Karunan vesillä, heinäkuussa 21.7. Tallholmenin saaren kohdalla. Voidaan sanoa että tuolloin 200 v. sitten heinäkuussa sota ratkaistiin eräällä tavalla juuri täällä, sillä Ala-Lemun katkeran tappion jälkeen Ruotsi olisi vielä voinut onnistuessaan Karunan ja Kemiön vesillä siirtää Ahvenmaalla valmiina olevat tuhatlukuiset joukot maihinnousuilla Etelä-Suomeen, mutta kun ei…
Tallholmenin taistelu ei ollut sekään kovin pieni rytäkkä, ruotsalaisilla oli salmen kapeimmassa paikassa Karunan puolella 12 tykkipurtta (6 suurta kaleeria olivat kauempana asemissa Peimarin selällä) ja venäläisillä 30 ns. tykkijollaa. Taistelu alkoi aamuyöstä kello 3 ja kolme tuntia osapuolten tykkijollat ja purret ampuivat toisiaan lähietäisyydeltä. Tallholmenin taistelussa ei saatu vielä ratkaisua, venäläiset eivät uskaltautuneet Tallholmenia pidemmälle, ja ruotsalaiset vetäytyivät Sandön kohdalle. Tuolloin puhuttiin ns. ”Sandöströmistä”, Sandönvirrasta joka oli vielä jonkin verran nykyistä kanaalia leveämpi salmi joka erotti Sandön Kemiön saaresta.


Taistelussa käytetyt alukset eivät olleet pääsääntöisesti kovin suuria sotalaivoja, vaan näihin mataliin ja kapeisiin väyliin paremmin sopivia ns. tykkipursia. Tykkipursi oli yksimastoinen pieni alus, jota voitiin myös soutaa, ja se oli varustettu useimmiten vain yhdellä tai kahdella eteenpäin/taaksepäin ampuvalla tykillä. Masto oli taistelun aikana usein laskettu alas, joten taistelunäkymä Tallholmenin ja myöhemmin 2.8. Sandön ja Päisterpään välillä oli jotakuinkin seuraava: kymmeniä hyvin pitkiä soutuvenettä muistuttavia aluksia yksi tykki keulalla säännöllisissä riveissä ampumassa toisiaan lähietäisyydeltä.


Lopullinen ratkaisu Tallholmenin ”pattitilanteeseen” saatiin 2.8. 1808 Sandön ja Päisterpään välissä. Ruotsalaisilla oli käytössään nyt 22 tykkipurtta, ja venäläisillä 11 tykkipurtta ja 44 tykkijollaa, sekä lisäksi venäläisillä oli n. 1000 miestä (6 komppaniaa) maissa mukaan lukien 5 tykkipatteria. Ruotsalaiset olivat puolestaan rakentaneet Rövarholman saarelle Sandön ja Päisterpään välissä neljä 12-naulaisen tykin patteria. Rövarholman molemmin puolin ruotsalaisten tykkipurret olivat kahdessa linjastossa, joiden lisäksi kaksi tykkipurtta pyrki turvaamaan ruotsalaisten selustaa, mantereella olevia venäläisiä tykkipattereita vastaan. Taistelu alkoi aamulla tässäkin taistelussa kello 3, jolloin sekä venäläisten maajoukot että koko laivasto-eskardeeri avasi tulen ruotsalaisia vastaan. Venäläisten läpitulo salmesta torjuttiin aluksi onnistuneesti tarkalla tykkitulella, mutta vähitellen venäläisten maapatterien tuella osa venäläisten tykkijollista pääsi tunkeutumaan pidemmälle, ja raivoisan taukoamattoman taistelun tuiskinnassa aamulla kello 9 oli ruotsalaisten komentajan Sölfverarmin aloittettava perääntyä asemistaan, jolloin taisteluun asettuivat epätoivoiselta näyttävässä tilanteessa myös Hintsholman kohdalla asemiin purjehtinut ruotsalaisen huomattavasti raskaampi laivasto-osasto, 6 suurta kaleeria ja 9 uutta tykkipurtta komentaja Hjelmstjernan johdolla. Tämä yhteenotto päättyi puoleen päivään mennessä, sillä venäläisten rantapatterien vuoksi ei raskaampikaan ruotsalainen osasto uskaltautunut pidemmälle itse salmeen. Taistelussa 2.8. ruotsalaiset joutuivat näin ollen häviölle ja joutuivat luopumaan haaveista saada sillanpääasemaa Etelä-Suomeen, ja tämä tavallaan ratkaisi paljolti sodan lopputuloksen. Sandön taistelussa kuoli tai haavoittui ruotsalaisia 173 miestä ja 12 tykkipurtta menetettiin, venäläisten luvut olivat 330 miestä ja 22 tykkijollaa. Västankärrin kartanon mailla käytiin samassa yhteydessä 2.8. iltapäivällä vielä taistelu ruotsalaisten maihinnousujoukkojen (muutamia satoja miehiä) ja venäläisten välillä, jossa venäläisten ylipäällikkö Buxhövden oli joutua jopa ruotsalaisten vangiksi. Tässä yhteenotossa menetettiin vielä 74 miestä.
Taistelujen lopputuloksella oli varsin suuri merkitys, se osoitti selväksi sen että Ruotsi ei päässyt enää pureutumaan takaisin Suomen maaperälle, yrityksistä huolimatta. Koko Suomen Sodan lopputulos johti sitten Suomen eroon Ruotsista.


Nyt, vuonna 2008 tulee aikaa kuluneeksi tasan 200 vuotta siitä kun ko. taisteluiden ruudin käry leijui Karunan vesillä. Tätä tapahtumaketjua muistellaksemme olemme järjestäneet Karunan Kyläyhdistyksen kanssa unikeon markkinoiden yhteyteen la 26.7. kesätapahtuman jossa tarjoutuu tilaisuus saada tuntumaa siihen mitä 1808 kesällä Karunassa tapahtui. Tykkiryhmä Arma Aboa saapuu mörssäreineen tilaisuuteen ja ampuu Rantolan sillalta laukauksia, pukeutuneena ajanmukaisiin asuihin. Sen lisäksi kirjailija Erkki Metsävuori pitää yleisöluennon aiheesta heti tykinlaukausten jälkeen, ja kaikkein innokkaimmille tarjoutuu tilaisuus päästä venekyydeillä katsomaan autenttisia tapahtumapaikkoja Karunan vesillä. Muutakin aiheeseen liittyvää ohjelmaa tuolloin 26.7. tullee olemaan (tätä kirjoittaessa osa ohjelmasta on vielä varmistamatta) Lisäksi 200v. muistolaatta Tallholmenin ja Sandön taisteluista tullaan paljastamaan Karunan kirkkorannassa sunnuntaina 3.8. vanhanajan jumalanpalveluksen yhteydessä.


Seppo Katajainen


Kuvien lähteet:
C. O. Nordensvan, Finska Kriget 1808-1809, Stockholm 1898 Albert Bonniers Förlag



Sandön taistelu.

Ruotsalaisten käyttämiä aluksia. Vasemmalla takana tykkipursi (kanonslup) purjeineen, edessä vasemmalla tykkipursi soutajineen, mastot alhaalla. Keskellä iso laiva: kaleeri, oikealla: tykkijolla.



Karunan kirkon historiaa
Vuosina 1685-1686 rakennettu ja 1912 Karunasta Helsingin Seurasaareen siirretty vanha kirkko on ristikirkko. Se on vanhimpia hyvin säilyneitä puukirkkoja. Museovirasto olisi halunnut vain vanhan barokkikirkon taulut, mutta v. 1911 kirkonkokous päätti, että seurakuta ei uhraa vanhan kirkon ylläpitoon yhtään mitään. Museovirasto saa viedä koko kirkon, jos haluaa taulut. Yhteishinta oli 8000 silloista markkaa.


Vanhan kirkon rakentamisen syyksi kerrotaan Karunan kartanon vapaaherra Arvid Hornin halunneen päästä kirkon hänelle langettamasta kiellosta istua kirkon etupenkissä ja osallistua ehtoolliselle. Kielto johtui siitä, että hän oli vastoin isänsä tahtoa mennyt naimisiin serkkunsa Ingeborg Genenärin kanssa ja puolipakolla saanut papin suorittamaan vihkimisen. Arvid meni vielä toisenkin kerran naimisiin ja tällä kertaa vaimo hyväksyttiin, mutta vanhaa rangaistusta ei kumottu. Silloin Arvid rakennutti oman kirkon ja pääsi etupenkkiin.


Nykyisin vanhan kirkon sijaintipaikalla on muistomerkki. Muistomerkkiä ympäröivät vanhan kirkon ajalta säilyneet ruumishuone ja keltainen hautakappeli. Hautakappeliin on haudattu laamanni Johan Getzelius Olivercreutz ja hänen tyttärensä. Tarinan mukaan kappelin avain on heitetty mereen, eikä kappelissa ole käynyt kukaan. Ruumishuone on vuodelta 1841 ja se on edelleen käytössä.


Vuonna 1908 alettiin rakentaa meren rannalle uljaasta harmaasta karunalaisesta graniitista uutta kirkkoa, joka vihittiin käyttöön 9.10.1910. Karunan kartanon silloinen omistaja Eliel Blomqvist luovutti maa-alueen uutta kirkkoa ja hautausmaata varten. Alttaritauluna on I Launiksen lasimaalaus. Seurakuntatalona toimii entinen Karunan ruotsinkielinen koulu. Karuna oli itsenäinen seurakunta vuosina 1908-1969. Karunan ja Sauvon seurakunnat yhdistyivät Sauvo-Karunan seurakunnaksi 1969.


Teksti:?


Karuna sähköistyy
Sauvossa ja Karunassa sähköstä alettiin keskustella vuoden 1910 tienoilla. Sähkö puhutteli vakavasti tarpeellisuudellaan. Maaseutua alkoi vaivata 1900-luvulla pula maatyöväestä ja palkat olivat kohonneet merkittävästi. Sähkö kiinnosti ennen muuta helposti käsiteltävänä voimana, joka mahdollistaisi koneistamisen. Kenelläkään ei kuitenkaan ollut perinpohjaista tietoa sähköstä. Informaatiota saatiin sanomalehdistä ja Turun sähkölaitoksen sekä sähköraitiotien perustamisvaiheista julkaistusta kirjasesta. Aluksi selviteltiin mahdollisuuksia yhden tai useamman suurikokoisen tuulimyllyn hankkimisesta, tai että jokaisella hankkeeseen osallistuvalla olisi oma tuulimylly. Alustavia neuvotteluja käytiin eri kartanoissa, joihin talven mittaan kokoonnuttiin rekikelien aikana. Tulevat osakkaat päätyivät kuitenkin höyryvoimalaan.


Vuonna 1912 maaliskuun 13. päivänä seitsemän miestä kokoontui Kärkniemen kartanoon. Oli aika virallistaa toista vuotta kestäneet valmistelut sähkölaitoksen perustamisesta kylään.Tätä päivää Lounais-Suomen Sähkö Oy piti syntymäpäivänään. Tuona maaliskuisena päivänä sovittiin Karunan-Sauvon Sähkö Oy:n nimisen sähkölaitoksen perustamisesta ja sen yhtiöjärjestyksen sisällöstä. Jo ennen maaliskuista kokousta oli Turun Insinööritoimistolta pyydetty kustannusarvio lokomobii­livoimalaitoksen ja verkoston rakennuskustannuksista. Kärkkisten kartanon omistaja Wäinö Sovelius lahjoitti perustettavalle yhtiölle tynnyrialan maata voimalaitoksen paikaksi Karunan Rantolasta. Keisarillinen Suomen Senaatti vahvisti yhtiöjärjestyksen 19.4.1912. Sähkö­yhtiöhankkeen ensimmäisinä puuhamiehinä toimivat kolme karunalaista kartanonomistajaa: Eliel Blomqvist Karunan kartanosta, Otto Rotkirch Kärkniemen kartanosta sekä Wäinö Sovelius Kärkkisten kartanosta. Muut osakkaat olivat kauppias Aksel Karlsson Karunasta, Rantolan sahan ja myllyn omistaja, Juho Peurakoski Raitniemen kartanosta, Oskar Sjöstedt Tapilan kartanosta sekä luutnantti Gustaf Schauman, josta tuli sittemmin yhtiön todellisen kehityksen alullepanija ja pitkäaikainen puheenjohtaja.


Turun Insinööritoimisto rakensi Rantolan voimalaitoksen, jonka voimakoneeksi hankittiin halkokäyttöinen 150 hevosvoiman lokomobiili, sekä johdot perusta­jien kartanoihin ja Sauvon kirkonkylään. Sähkön jakelu Rantolasta alkoi marraskuussa 1912. Vuoden loppuun mennessä suurjänniteverkon pituus oli 20 kilometriä ja pylväsmuuntamoita oli valmiina seitsemän kappaletta. Ensimmäisen täyden toimintavuoden aikana (1913) asiakkaat kuluttivat sähköä yhteensä 55 000 kilowattituntia. Sähkövaloa ja -voimaa haluavien määrä lisääntyi pian laajemmalti aina naapuripitäjiin asti. Rantolan laitteillla ei kuitenkaan pystytty tyydyttämään kasvanutta kysyntää. Osakkaat päättivät rohkeasti laajentaa yritystä ja rakentaa oman vesivoimalan. Päätökset uuden voimalaitoksen rakentamisesta johtivat myös siihen, että Karunan-Sauvon Sähkö Oy päätti vaihtaa nimeä. Useista eri vaihtoehdoista eniten kannatusta sai Lounais-Suomen Sähkö-Osakeyhtiö. Lähin rakentamaton koski löytyi n. 30 kilometrin päästä yhtiön silloisesta verkostosta Paimion joesta, Juvan sotilasvirkatalon maalta Tarvasjoen pitäjästä. Paimiosta hankkeeseen tulivat mukaan mm. Pakurlan tilan isäntä Juho Silkkilä sekä tiilitehtaan johtaja J.A. Ernvall. Juvan voimalaitos vihittiin käyttöön 23.9.1916. Voimalaitoksen valmistuminen oli käänne parempaan. Rantolan höyryvoimala, jossa vuosien ajan oli jouduttu kehittämään kallista sähköä, voitiin myydä.


Muutaman vuoden tyhjilläänolon jälkeen Lounais-Suomen Sähkö Oy myi kiinteistön Rantolan Meijeri Oy:lle, joka aloitti toimintansa 1920. (Nimi vaihdettiin myöhemmin Karunan Meijeri osakeyhtiöksi). Tynnyrialalla maata Rantolan keskustassa kyläkaupan läheisyydessä sijaitsee yhä entinen Karunan-Sauvon sähkölaitos, joka ehkä paremmin muistetaan Karunan Meijerinä.


Lenita Mikkola


Lähteet ja kuvat:
Haikala Sisko; Lounais-Suomen Sähkö-Osakeyhtiö 1912-1987
Toivo T. Rinne; Lounais-Suomen Sähkö-Osakeyhtiö 1912-1962



Rantolan Sähkölaitos.

Rantolan konehuone vuodelta 1912.
© Karunan Kyläyhdistys 2017
Puheenjohtaja Riikka Tammisto  |   riikka.tammisto(at)elisanet.fi  |  Puh. 050 522 4162